Aina välillä kuulee, kun joku ”pulpetista putkahtanut” kouluttaja sanoo, ettei täysaltistamista saa tehdä. MISTÄ HE TIETÄVÄT MITEN SE TOIMII, JOS EI OLE YHTÄÄN KOKEMUSTA SIITÄ?? Tiedetään kaikesta kaikki, vaikkei kuitenkaan ole kokemusta asioista. Omakin koirakokemus on ”lapsen kengissä”, luultavasti paljon vähäisempää, kuin monen asiakkaansa. Nämähän toteuttaa opettajiensa ohjeita, kun olisivat hypnotisoituja. Oma tieto taito puuttuu ja usein ei ole omistettu montaakaan koiraa, puhumatta, että olsii omistettu koiralauma. Ellei ole omistettu niin esim. lauma floodauksesta ei tiedä yhtikäs mitään!
Täysaltistaminen on mahdollista, kunhan tietää miten homma toimii. Missä kulkee oikeasti se raja, jota ei voi ylittää. Esimerkki: Jos viette aran koiran koirapuistoon, ja siellä jahdataan tai kyykytetään sitä tai jopa purraan niin tuo on tuhoon tuomittu yritys! Minä floodaan koiria jatkuvalla syötöllä, mutta vain minun omilla koirilla, jotka osaa ottaa oikein vastaan aran tai aggressiivisen koiran. Ovat käytökseltään hillittyjä ja ystävällisiä eleitä tekeviä.
Toinen esimerkki: Jos lapsi vaihtaa koulua, ja on arka parka tai ”nörtti” niin on täysin mahdollista, että joutuu koulukiusatuksi. Vanhemmat siis täysaltistaa lapsensa, kun koulua vaihdetaan ja lapsi joutuu vasten tahtoaan joskus uuteen ympäristöön. Entäs, jos lapsi joutuisikin kouluun, jossa muut oppilaat ottaa hänet hyvin vastaan? Minä vaihdoin lapsena usein koulua…En joutunut kiusatuksi, mutta vastaanotto oli parissa koulussa ”nihkeä”.
Miten ihmeessä kouluttajat voi tuomita asian, mistä ei ymmärrä hölkäsen pölähtävää? Useilla kouluttajilla ei ole kovinkaan haastavia rotuja, ei sellaisilla koirilla voi edes ”floodata” kaikkia koiria. Miettikääs nyt, jos kouluttajalla on esimerkiksi vesikoiria ja tulee aggressiivinen 40-50kg koira niin sehän ”syö” tuon koiralauman. Kouluttajan omat koirarotu valinnat kertoo sen, että onko hänellä edes teoriassa mahdollisuus ymmärtää kyseistä rotua tai vastaavaa. Onko resursseja pärjätä sellaisen asiakkaan kanssa? Kuvitellaan tilanne, että on tottunut pehmeisiin kiltteihin kultaisiin noutajiin ja nyt asiakkaalla onkin joku iso aggressiivinen nopea saksanpaimenkoira? Jokainen voi itse päätellä, että miten tuossa käy.
TEORIA ON SITÄ, ETTÄ TEORIASSA TIEDETÄÄN KAIKKI, MUTTA MIKÄÄN EI TOIMI KÄYTÄNNÖSSÄ. KÄYTÄNTÖ ON SITÄ, ETTÄ KAIKKI TOIMII!
Teininä lainasin kirjastosta kirjoja ja yritin oppia koirista asioita. No eihän siitä mitään tullut! Mielipiteiden kirjo oli hyvin värikäs, kuin 5-vuotiaan värityskirja. TEKEMÄLLÄ OPPII! Nykyään omistajat käyttää somea ja lopputulos on yhtä kirjava. Pitää olla myös henkinen ja fyysinen puoli kunnossa, että voi auttaa toisia. Ei se vakuuta minua, kun viskotaan nameja maahan tai huudellaan 5-10m päästä ohjeita. Omistajan pitää oppia itsekin tekemään, mutta jospa ne kouluttajat näyttäisi itse mallia? Täytyyhän se koira testata, kun ei käytettyä autoakaan kannata ostaa ilman koeajoa. Pitää tutustua kohteeseen tai siitä ei voi antaa arviota. On kuin kiinteistönvälittäjä jättäisi toisen puolen taloa tutkimatta ja heittäisi lonkalta arvion.
Yksi esimerkki lisää: Koira pelkää portaita tms. Silloinkin koiran voi viedä portaisiin, vaikka kantamalla, jos jaksaa ottaa koiran kantoon. Mitäs sitten tehdään, kun koira on puolivälissä rappusia tai kieltäytyy astumassa rappusiin? NIIN, MITÄS SITTEN?? Sitten aletaan töihin, jos tietää mitä pitää tai saa tehdä! Kyllä se oikealla kokemuksella hoituu! Tuo on minulle tuttu kuvio, kun ei ole tullu kouluttajien kanssa tuloksia. Koira asioi sisälle, asuu muualla tai vaihtaa kotia, jos hommaa ei saada kuntoon. Se saadaan kuntoon, kun on oikeaa osaamista, eikä mene sormi suuhun.
Pitää tunnistaa koiran resilienssi eli henkinen kapasiteetti (psyykkinen selviytymiskyky, joustavuus ja uudelleen orientoituminen). Resilienssin merkitys nousee esiin yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat koiran totutut toimintamallit. Resilienssi mahdollistaa sen, että koira ei murru jokaisessa vastoinkäymisessä, vaan pystyy palautumaan kuormittavista tilanteista ja jatkamaan eteenpäin. KOULUTTAJAN TEHTÄVÄ ON tunnistaa missä menee koiran henkisen kapasiteetin rajat. Lisäksi tulee tunnistaa koiran erilaiset kyvyt ja hyödyntää niitä sekä ”tukea” koiraa oikeilla keinoilla. Niitä ei ole nakit, lihapullat yms. namit? Munuaiset kiittää moisesta suolamäärästä tai namien proteiinista. Ravintoneuvojan silmin tuo on aivan hirveää!
Omin päin ei pidä floodata missään tilanteessa, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Se toimii vain yleensä, kun se toteutetaan oikeaoppisesti empimättä ja turhia pulisematta. Koira tunnistaa tavallisesta poikkeavan äänensävyn. Koira viedään hitusen epämukavuusalueen puolelle, sitten osataan ”palauttaa” koira suorituksesta. Tarvitaan toistoja sopiva määrä ja annetaan aikaa palautua. Annetaan koiran älytä, että tässähän jää henkiin ja lopulta koira ei pelkää enää.
Floodaan itseäni mm. Linnanmäellä, kun vien itseni laitteeseen, jota pelkään ihan pirusti. Muutaman kerran ajeltuani siinä laitteessa huomaan, etteihän tämä ollutkaan paha juttu! Selviin siitä ilman ”namitusta”, kukaan ei tuo minulle hattaraa käteen! LOOGISTA! Maalaisjärki tosiaan on kouluttajilla katoava ”luonnonvara”.
