Usein kysellään, että miten nopeasti ja varmasti ongelma korjaantuu. Remmirähjäyksen osalta sanoisin, että noin 3/100 on erittäin hankalia tapauksia ja 5 hankalia. Em. koiratkin on helposti paljon paremmaksi saatavissa yhdellä käynnillä, kun tietää miten tehdään, millä keinoilla, milloin, missä määrin, miltä etäisyydeltä, mitkä on optimaaliset ulkoilutusvarusteet.
Koira pitää siedättää käsittelemään näkemäänsä, mutta se vaatii sen, että enin liike ja haukku pitä passivoida pois. Koiran pitää katsoa ärsykettä…Tiedän, että käsketään peittämään näkyvyys tai pakenemaan paikalta. Miten koira oppii käsittelemään näkemiään ärsykkeitä, jos se elää ”pussi päässä”. Maalaisjärkeä tarvitaan, mutta valitettavasti se on katoava luonnonvara. Kouluttajat usein tarjoilee ihan epäloogisia toimintamalleja ja selityksiä omistajille. Omistajat uskoo sokeasti, näiden ”pulpetista putkahtaneiden” kouluttajien selityksiin ja sitten onkin tilanne jo paljon vaikeampi korjata, kun joku on sotkenut kuviot.
Uskallan väittää, että onnistumisprosenttini näissä on muita huomattavasti korkeampi. Miksi? Ehkä siksi, että kukaan muu ei ole omistanut n.220 ”ongelmakoiraa” ja vieraita koiria majoittanut n.200. Talutan koiria itsekin, koska jos kouluttaja ei edes uskalla tai halua koskea koiraan, on se kuin ostaisi auton koeajamatta sitä ensin.
Mitä olen mieltä nameista? Nehän on maailman paras juttu, muiden palkkojen lisäksi eli lelu tai sosiaalinen palkka. Aina aika ajoin tapaan omistajia, jotka haluaa syöttää nameja koko ajan. Kertovat, miten parantaa suhdetta koiraa niin. Välillä joutuu pyörittelemään silmiä miettien, että ”ostatko” koirasi kiintymyksen ja rakkauden? Sosiaalisen palkan, pitäisi olla se ensisijaisesti koiralle riittävä palkka.
Netissä on ”miljoonia” eri neuvoja. Ehkä ne toimii toisilla, koska on helppo koira tai kokeiltu jo kaikkea muuta. Hyvätkin keinot voidaan pilata tekemällä asiat väärin. Koira voi siedättyä, eikä pian toimi enää mikään tai sen teho on laskenut minimiin.
On ihan arkipäivää, että näen koiria, jotka ovat käyneet jo ties kuin monella kouluttajalla. Lisäksi pentukoulutukset yms. Surullista, että omistajat elävät jopa vuosia ongelmiensa kanssa ja koirat myös. Yleensä ongelmat korjaantuu, kun omistajalle annetaan oikeat keinot ja toimintamalli. Pahimmassakin tapauksissa, elämä helpottuu huomattavasti. Omistajat usein ajattelee, että minun koira kuuluu tuohon 3/100 porukkaan. 97% todennäköisyydellä ei kuulu. MIKSI PITÄISI KÄRSIÄ ONGELMISTA, JOS NIISTÄ VOI PÄÄSTÄ EROON?? En minä ainakaan itse kärsisi rikkinäisestä autosta, jos voisin sen korjauttaa.
Moni omistaja tunnistaa tarinan turhista namituksista ja huonoista neuvoista. Jotkut on ehkä käynyt esim. Mustin ja Mirrin koulutuksissa tms. kuuntelemassa perusohjeita. Koiran kanssa ei ole menty ulos tai ainakaan parkkipaikkaa pitemmälle. Ei se koira kuntoon tule puhumalla! SIEDÄTYS ON PARAS METODI, mutta jotta se voi onnistua niin koiraa pitää oppia hallitsemaan. Itse menen rohkeasti tilanteisiin niin lähelle, kun se on vain mahdollista. Se onnistuu vain, jos koiria osaa hallita. Tuota hallintaa opetan omistajille, tehdään koirasta henkisesti vahva, eikä luikita karkuun metsään tai kääntyillä. Minä ainakin haluan vahvan koiran! En sellaista arka parkaa, jolle elämä on raskasta ja sen myötä myös omistajille.
Usein omistajat sanoo, ettei voi uskoa samaksi koiraksi. Vaihdoitko sen? Koirien pikakorjaus on lähtökohtaisesti mahdotonta, minä korjaan omistajien toimintamalleja, jolloin tilanne voidaan pikakorjata. Koira pysyy hallinnassa ja siedätys onnistuu. Siedätys ei onnistu, jos koira riehuu ja rähisee taikka omistaja ihailee ärsykkeitä kaukaa.
Koira on otettu lenkkikaveriksi, mutta nyt lenkit onkin muuttunut painajaiseksi. Tuttu tarina! Talvella vielä on jopa vaarallista, jos iso koira vetää nurin.
Koiran rotu ei ratkaise, vaan millaista ”materiaalia” se on käsitellä. Sen mukaan valikoituu metodit. Pitää ymmärtää yksilöä, ei rotua.